mese.fi Foorumin päävalikko
  Menu

  Artikkelit

  Foorumilaisten autot

    LEJOHEN -69 pystäri
    W123 240D "Montgomery" -81
    MB C320 T 2002
    MB w124 E300DT
    1985 w201 190E 2.3-16V
    1990 Mercedes-Benz 250D
    MB 310D -90 "Pussimersu"
    1989 M-B 300 SEL
    1997 Mercedes-Benz E 50 Lorinser
    1989 Mercedes-Benz 260 E

  Dealerin tarinat

  Kuluttajansuoja-asiat

  Foorumi

  Mese.fi Mobile

  Mersutiedon mekka

  1989 M-B 300 SEL
Mercedes-Benz 300 SEL, 400.000 km
PITKÄN LINJAN PALVELIJA


W/V126-mallien tekniikka on mallin kohtuullisen suosion ansiosta jo varsin tuttua. Sen sijaan tämän jo vahvasti harrastekategoriaan kuuluvan mallin rooli käyttöautona lienee vähemmän käsitelty asia.
Onko siinä enää järkeä, vaiko vain hiipivää hulluutta? Kestääkö tekniikka, kaatuko talous korjauksiin? Viekö kulutus köyhäintaloon? Siispä muutama sananen mallisarjan loppupään kutoskoneisesta Langista päivittäisenä kulkupelinä.

Tarinani otsikko pyrkii olemaan lyhykäisyydessään monitahoinen – se liittyy yhtä lailla tämän joulukuussa 1989 rekisteröidyn Mersun ajosuoritteeseen, fyysiseen olemukseen kuin ikäänkin. S-kuume alkoi joskus vuosituhannen vaihteessa vaivata krooniseksi taudiksi asti, eikä siihen ollut kuin yksi lääke.
Aikani etsittyäni päädyin tähän ensimmäiset kaksi vuottaan ja 30.000 km pankkilaitosta palvelleeseen yksilöön. Oliko se Lassilan vai Tiivolan johtama rahalaitos, sillä ei ole merkitystä. Mutta heillähän piti olla rahaa!

Lamakauden lapsi?

Jo ensitutustuminen tähän Daamiksi ristimääni autoon herätti ristiriitaisia tunteita. Oliko ovella kolkuttava lama pelästyttänyt suurten rahavarojen vartijat nuukailemaan? Korimalliksi oli valittu SEL, mutta koneeksi kasin sijaan M103. Listalta oli ruksattu kattoluukku, mutta ilmastointi jätetty pois. Samoin ikkunoissa oli sähkölasit ja penkit nahkaa - silti askina manuaali. ASD ja mukavasti pikkuhilpettä oli mukana. Kokoonpano alkoi muistuttaa jo jotain ristisiitettyä korinvaihtoa, mutta kantakortti vahvisti auton alkuperäiseksi.

Eniten askarrutti tuo manuaalilaatikko. Selitykseksi sain eräältä Vehon veteraanimyyjältä, että tuohon aikaan koppalakkisissa kuljettajissa oli vielä ns. vanhan liiton ”Aaltoja”, jotka tunsivat olonsa varmemmaksi väkisinvaihdettavan varressa, ja kaiketi kuljettajan mielipidettä oli kysytty.

Vuosikymmen dirikan express-pirssinä

Vuonna 1991 auto siirtyi huomattavasti pohjoisemmaksi erään perheyrityksen toimitusjohtajan käyttöön, jossa se sitten pysyikin 11 vuotta. Pitkä pirssi liikkui pitkällä linjalla; työ vaati isännältä säännöllisiä 400-600 km siivuja etelän bisnescityihin. Matka-ajo, pedantti huolenpito ja valtaosin talvilevolla olo jättivät autoon vain vähän käytön jälkiä, joka jälkikäteen osoittautui pelkkää siistiä ulkoasua arvokkaammaksi asiaksi.

Mustia mutkia matkassa

Ensimmäisen ihka oman Daamiksi ristimäni Ässän sain siis 263.000 km ajettuna, juuri ruostesuojattuna sekä nokka-akseli, ketju, kannen hilut, laturi, alapallot, akku, kytkinsylinteri, virranjakaja, pakoputki ja tuulilasi uusittuina. Lähes Vaihtotähti, ajattelin, ja osin virheellisesti.
Yhteistä taivalta ja kokemusta on nyt neljän vuoden aikana kertynyt reippaat 140.000 km. Jos valaisen sitä synkempää puolta ensin. Syksyiset kosteat nollakelit olivat myrkkyä moottorille. Normaalilämmön saavutettuaan kone päätti joka aamu sammua kierrosten laskiessa ensi kerran tyhjäkäynnille, joskin uusintastartin jälkeen pelaten loppupäivän kiltisti. Vaiva saatiin lähes täysin pois uusimalla virranjakajankansi, pyörijä ja tulpanjohdot sekä putsaamalla parkkiintunut lisäilmaluisti.
Seuraavaksi ryhtyi puolilämmin kone vaatimaan käynnistyäkseen könninkellon mittaisen vieterin. Tällä kertaa karstaisten suuttimien aiheuttama ongelma huuhtoutui historiaan Forte-käsittelyllä.
Matkamittarin näyttäessä 300.000 km seutuun alkoi rinki persauksen alla kylmetä tosissaan. Öljyä hukkui ensin puolisen litraa 1000 kilometrillä, pian jo toista litraa – ilman ulkopuolisia vuotoja.
Onneksi tällä kertaa päästiin venttiilinvarsien kumien vaihdolla, ja lukemat tippuivat normaaleiksi.
Tielle on jääty kerran, tosin pitkälti omasta syystä. En juurikaan lotkauttanut korvaani eksponentiaalisesti voimistuvalle bensapumpun valitukselle ja niinpä pumppu eräänä päivänä tilttasi 335 000 km etapilla. Onneksi paja oli lähellä ja uusi pumppu kiinni jo seuraavana päivänä. Tärkeämpää oli se, että syrjäisellä taipaleella ei kukaan nähnyt häpeällistä tuokiokuvaa Daamista Hiacen vetämänä. Loppusilauksena Bendix-laite hirtti kiinni viime kesänä 393.000 km kohdalla ja startti kärventyi, mutta auto saatiin pajalle omin voimin. Ja se kestoärsyke: seisontajarrussa on jo kolmannet uudet ”releet”, mutta se ei edelleenkään pidä säätöjään muutamaa viikkoa kauempaa.

Harmaalla alueella - huollot ja peruskohennus

Huoltoja ja kuluvien osien vaihtoa ei laskettane auton plussiin tai miinuksiin, nehän ovat pitkälti autonvalinta- ja ajomääräkysymys. Pirssiin on alusta pitäen vaihdettu öljyt ja suodattimet 10.000 km välein, ja muutenkin huolto-ohjelmaa on noudatettu kiitettävästi. Olen yrittänyt jatkaa perinnettä, eikä tekniikkaan olekaan yllä mainittujen lisäksi tarvinnut puuttua.
Keväällä 2005 Daamille päätettiin kuitenkin suorittaa 350 tkm kunniaksi täyshoito, alakerta alkoi tuntua löysähköltä ja pientä kuppaakin pukkasi etulokarien sivulistojen juuresta. Uusiksi menivät alustan ja tukivarsien puslat, takakelkan limput, ylätukivarret, raidetangot, etupyörien laakerit, jouset, iskunvaimentajat ja kaikki jarrulevyt. Koska kori oli etulokarien alareunoja lukuun ottamatta täysin ruosteeton, vähäinenkään hitsaus ei houkuttanut ja siivet vaihdettiin kokonaan uusiin. Tämä merkitsi myös värjärin tarvetta ja koska ulkoasusta ei haluttu palapeliä, auto ylimaalattiin. Loppumeikiksi puskurien pintakromit uusittiin, jotka ovat olleet koko auton ylläpitohistorian ylivoimaisesti kallein yksittäinen ”osa”.
Kohennus vei hitaasti kiiruhtaen kolmisen viikkoa ja kohtuukuntoisen W124 200D:n hinnan , mutta vain yhtä autohan voi kerralla ajaa. Ja toisaalta koko savotta oli täysin vapaaehtoinen - ilmankin olisi pärjätty hienosti ja katsastusleimat tippuivat moitteitta.

Valoisat puolet voittavat

Mikä autossa sitten kestää? Vaikka venttiilikopan alla on ”käyty”, kantta ei ole vielä avattu. Mylly haukkaa öljyä reilun litran 10 tkm vaihtovälillä, eikä puhalla tai vuoda. Vaihdelaatikko pelaa höyhenenkevyesti ja äänettä. Kytkin on alkuperäinen ja väsymättömän oloinen. ASD-perä toimii moitteetta, lotisematta ja vinkumatta. Vesipumppu alkuperäinen, eikä vuoda. Kaikki sähkövimpaimet, varusteet ja nippelit pelaavat täsmällisesti. Sisustakin on ryhdissään ja hipihiljainen, eikä kitise tai natise edes mukulakivikadulla tai kovilla pakkasilla. Kun tähän ynnää ruosteettoman kopan, niin matka maistuu. Kyyti on junamaisen vakaata ja mukavaa, hiljaista, tukevaa ja turvallista kaikissa olosuhteissa.
Vaikka kutosen alavääntö ei ole kaikkein vankimpia, tarvittaessa pannu vetää sitkeän puhtaasti 1500 kierroksesta alkaen isollakin vaihteella, vaikka en vedätyksen suosijoihin lukeudukaan. Kiihtyvyydestä tuolloin ei tietenkään puhuta, se alkaa vasta 3500 rpm paremmalla puolen.
Päivittäiset 130 km työmatkat vanha rouva taittaa kokoonsa nähden kohtuudella, kulutus liikkuu 8,5-9,5 litrassa, sydäntalvella 10,5 litran pintaan. Pienin mitattu lukema on 7,8 litraa..
Paljolti tämä on manuaaliaskin loikkarivitosen ansiota; kone kiertää 80 km/h vauhdissa 1700 rpm, kun suoralla nelosella eli automaatin vastaavalla välityksellä kiepit olisivat 2200.

Tilinteko

Yhteenvetona täytyy myöntää, että mitä enemmän ajoa on, sen vähemmän ison Mersun eduista haluan luopua - yhdelläkään muulla autolla, pakasta vedetyllä tai käytetyllä, en ole ajanut vielä näin pitkään. Ja vaikka kyse on enemmän siitä, että miltä meno maistuu kuin mitä se maksaa, niin olisiko uuden ”1.6-litraisen suosikkiauton” ostaminen kaikkine arvonalennuksineen sittenkään kokonaistaloudellisempi ratkaisu?
Toki autotekniikka on Daamin syntyajoista edennyt huimia askelia. Mutta en ole lainkaan vakuuttunut, onko tavassa valmistaa autoja tapahtunut samoin. Joten toistaiseksi matka saa jatkua ainakin ensi kesän yli - ja paljon pitempäänkin, jos armaalta Pirjo-vaimoltani kysytään. Katsotaan sitten, jos uudempi S-polvi tulisi päästämään Daamin ansaituille eläkepäiville.








-Kaapo-

Posted by pekkis on 28.04. at 14:42

  Esittelyssä

W123 240D "Montgomery" -81
  Yhteistyössä





Huoltokeskus R. Lintonen
KL-Varaosat
Autopalvelu Parkkila Oy
T:mi Jukka Rajalampi
PP-Diesel
"bad300" (käytetyt osat)
Tarvikemotti
Suomen varaosakeskus Oy
Pro Turbo
KKD Motorsport
Malliauto
Race Addicts
Tuning Design
"Tuikku" (ohjelmoinnit)
http://www.mstuonti.fi/
http://fi.mbspecialist.com/
  Linkit
Tuulilasi
Tekniikan Maailma
Teknari - Verkkolehti
MB mallien teknisiä tietoja
Rengaskokolaskuri
VIN-dekooderi
Autosi arvo Saksassa
Ohjeet huoltonäytön nollaukseen
Lisää tekniikkalinkkejä

Oletko väärällä sivulla - onko mersuforum.net se, jota kaipasit?