*Koeajo* Buick Rendezvous

[Mariini]

Toinen Eerolan taidokas raportti

Koeajon kohteena on 2006-vuosimallin Buick Rendezvous 3,5 litran V6-koneella ja CXL-varustetasolla. Autolla on ajettu vajaa 5000 km ja se on väriltään valkoinen. Käytännössä auto on siis aivan uusi. Lähestyn autoa ja Meksikon ihme hymyilee leveää detroitilaista dollarihymyään kromimaskinsa takaa ja vilkuttaa valoillaan uuden kuljettajan tervetulleeksi.

Avaan valkoisen oven. Vaaleanruskea nahkasisusta on tyylikkään näköinen. Kojelaudassa olevat jalopuukoristeet lisäävät arvokasta vaikutelmaa. 2000-lukuisen Buickin ensivaikutelma yllättää positiivisesti.

Kierrän auton taakse ja avaan tavaratilan luukun. Pysäköintitutkan anturien yläpuolelta löytyy kahva, josta lukko aukeaa sähköisesti. Sotkuisella kelillä pysty perä olisi varmasti kurassa ja niin olisivat nyt kädetkin. Onneksi autovuokraamot yleensä pesevät autot ennenkuin ne lähtevät uudelleen kiertoon. Valtava luukku aukeaa korkealle ylös. Matalammassa autotallissa saisi olla katon kanssa varuillaan.

Tavaratilasta leikkaa aika suuren osan kolmas penkkirivi. Sen penkit ovat heppoisen näköisiä ja matalia. Aikuista takariviin tuskin saisi istumaan kuin huumorimielessä. Lisäpenkit kaatuvat näppärästi alas ja vapautan tilan laukuilleni.

Lattiasta ei tule täysin tasainen penkkien kaaduttua, mutta homma toimii kuitenkin huomattavasti paremmin kuin W163-korin ML-Mersussa, jota koeajaessani hämmästelin, kuinka kolmannen penkkirivin vuosikymmeniä vanha toteutus on voinut periytyä sota-Mersusta aina premium-SUV:iin saakka. Laitan laukut sisään ja huomaan "vertailulaukkuni" avulla tavaratilan käyttökelpoisen alueen olevan syvempi kuin C-farmarin tavaratila on leveä.

Kiipeän kuljettajan paikalle ja vetäisen oven kiinni. Mersu-tyylistä arvokasta sulkeutumisääntä ei kuulu. Mutta mikään ei myöskään rämähdä. Ameriikan Parempi Auto. Autossa istutaan korkealla ja näkyvyys ympäri on hyvä. Säädän osittain sähkösäätöisen penkin kohdalleen. Säädöt ovat monipuoliset. Ohjauspyöräkin säätyy, mutta ainoastaan korkeussuunnassa. Melko hyvä ajoasento löytyy pian ja lähden liikkeelle.

Siirrän ratissa olevasta valitsimesta vaihteen D:lle. Vipu ei tahdo liikkua P-asennosta lainkaan pois. Ja kun se vihdoin suostuu siirtymään, valinta menee yli. Iterointia... N:lle... Eikun... Noniin! Ja vaihde on vihdoin päällä.

Painan kaasua tavalla, johon olen tottunut Mersussa. Buick hyökkää eteenpäin ja mittaristoon syttyy luistoneston toiminnasta kertova viesti. Etupyörät vetäisivät tyhjää. Tämä "maasturi" ei ole neliveto. Kaasu on erittäin kevyt. Ja niin on jarrukin. Pian polkimien vaatimaan voimaan tottuu ja auto alkaa liikkua vähemmän kantikkaasti.

Kaarran autolla liikenteeseen. Tarjottimen kokoiset sivupeilit peittävät käännöksessä sen alueen, jolle olen suuntaamassa. Jos olisin hiukan pidempi kuin keskimittainen, näkisin varmaankin peilien yli. Mutta noin puolet miehistä ja vielä suurempi osa naisista ovat minua lyhyempiä. Ja potkupalloäideillehän tätä autoa pääasiassa markkinoidaan... ...olen ymmärtänyt.

Ajan epätasaista betonikatua kohti moottoritietä. Huomaan että jotain puuttuu! Alusta ei jysähtele. Ulkoa ei kuulu meteliä. Moottorin ääni ei kuulu matkustamoon. Rendezvous loistaa hiljaisuudellaan. CXL-varustetason autossa on laminoidut lasit, äänettömyyteen tähtäävät alustaratkaisut ja lisä-äänenvaimennusmateriaalia korissa. General Motors on onnistunut hienosti tehdessään hiljaista autoa. Tunnelma on aivan eri luokkaa kuin saman alustan jakavissa minivaneissa.

Laitan XM-radiosta soimaan countryä. Parempaa keskitasoa edustava audiojärjestelmä toistaa satelliittikanavalla soittavaa Keith Urbania mukavasti. Hiljainen ympäristö tekee musiikin kuuntelusta nautittavaa. Jos counrty sattuu maistumaan. Meno on oikeastaan aika mukavaa. Ohjauskaan ei ole mikään ylikevyt, toisin kuin monissa muissa uuden mantereen autoissa. Mietin, tuleeko Mersuforum saamaan koeajoraportin, jonka on kirjoittanut GM-herätyksen saanut Mersu-mies...

Tulen moottoritien monikerrosliittymään. Auto kulkee pehmeästi yli matkalla olevien epätasaisuuksien. Liittymäkaista alkaa jyrkän käännöksen oikeaan. Käännän rattia. Raskas kori haluaisi jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin ja 17" aluvanteilla istuvatkorkeaprofiiliset renkaat alkavat taipua alle. Lyhytakselivälinen kaupunkimaasturi nostaa sisempää takarengastaan ja jatkaa puskemistaan kohti ulkokaarretta. Buick on selkeästi tehty mukavaan maantie-etenemiseen eikä reipastahtiseen kaarreajoon. Vakuuttavan rauhallisen suoraan kulkemisen vuoksi mutkaan tuntuu hyvältä tulla liian kovaa, mutta ratin kääntäminen paljastaa totuuden. Vauhtia pitää olla rampissa 30 km/h vähemmän kuin alustasarjalla viritetyllä C-Mersulla.

Serpenttiini loppuu ja painan kaasua. V6 kiertää korkealle kun se yrittää saada painavaa "laatikkoa" moottoritietahtiin. 3,5 litran moottori ei ole mikään vääntöihme. Diesel-kone olisi hieno laji. Nyt bensatankkiin syntyy melkoinen pyörre kun autoa kiihdytetään moottoritienopeuteen. Tasakaasullakaan kulutuslukemat eivät putoa juuri alle 12 l:n. Viides pykälä automaattiin saattaisi auttaa hiukan. Ajotietokoneen kertoma 14 l/ 100 km keskikulutus sekalaisessa ajossa on aika hurjaa katseltavaa. Asia on kuitenkin korjattu mitoittamalla myös tankki tilavuudeltaan tämän mukaiseksi, jotta matka ei joka nesteelle joudu pysähtymään. Detroitilaista logiikkaa...

Saavutan moottoritienopeuden ja asetan monitoimiviiksen päästä vakionopeudensäätimen hyvään matkatahtiiin. Ja Tekniikan maailman toimittajat jaksavat vielä vinoilla Mersun monitoimiviiksestä... Otan penkilläni mukavan rennon asennon ja avaan yhden etumatkustamon lukuisista koteloista hakeakseni aurinkolasit nenälleni. "Kläps", muovinen kotelo aukeaa ilman Mersusta tuttuja hidastuksia ja pehmennyksiä. Pieni tyylirikko nahkasisustaisessa autossa, jonka jalopuiden keskelle musiikki tulee satelliitin kautta. Katosta aukeaa DVD-näyttö viihdyttämään Mercedes-Benz -turvaistuimessa matkustavaa takapenkin raatia. Matka etenee ja polttoainetta palaa.

Yhteenveto: Buick Renvezvous CXL on ihan kiva kaupunkimaasturi. Yleisestiottaen en ole noteerannut General Motorsin tuotteita juuri miksikään. Siksi Rendezvous oli melkoinen yllätys. Autotarjoaa erinomaiset tilat 4 matkustajalle ja heidän tavaroilleen. Auto on erittäin hiljainen ja sen varustetaso on erinomainen. Rendezvous on karkeastiottaen saman kokoinen auto kuin W163-korin ML-Mersu. Siksi Mersu-miehen on vaikea ohittaa näiden kahden vertailua.

Koeajettu auto maksaa Yhdysvalloissa $32575. W163-ML350 maksoi ennen uuden mallin tuloa USA:ssa hinnat alkaen $35591. Tämä on aika mielenkiintoinen asetelma. Molemmissa on saman kokoinen moottori. Käytännön suorituskyvyssä ML voittaa Rendezvousin hienokseltaan. ML on oikeasti nelivetoinen. Buick on ratkaisuiltaan ainakin 5 vuotta uudenaikaisempi. Ja mukavuusvarusteissa Rendenzvous vetää pidemmän korren joka saralla.

Koska olen Mersu-mies valintani olisi selvä. Tinkisin ilman muuta DVD-viihdekeskuksesta ja XM-satelliittiradiosta ja sijoittaisin muutaman lisätonnin Mersuun. Perustelisin päätökseni arvon säilymisellä ja Mersun teknisellä kestävyydellä, vaikka se olisikin valmistettu Alabamassa. Mutta tämän auton päämarkkina on Yhdysvalloissa. Premium-SUV:n ostaja harvoin ajaa autollaan paria vuotta pidempään. Tässä yhtälössä ei arvon säilymisellä ja teknisellä kestävyydellä ole mitään merkitystä vaan pelkillä tunneseikoilla. Ja kyllä uuden Buick Rendezvous CXL:n dollarihymy leveä ja kiiltävä on!

Eerola

[Daimler]

Laitetaas buickista kuva: