Ensitunnelmat alkoivat heräillä jo viime viikolla eerolan kanssa käytyjen puhelinkeskusteluiden ansiosta. Hän kertoi että valitettavasti koeajo ei nyt onnistukkaan kun perhe lähti autolla evakkoon kauas kaupungista tiettömien taipaleiden taakse.
Eerolaa piristääkseni kirjoitin autosta oikein runonkin jonka julkaisen nyt tässä. Hänen sanoessa että auto lähti maaseudelle joksikin aikaa niin vastasin näin:
Sinnehän se eittämättä kuuluu..
Mutaisten polkujen päihin, ylivuotisten lehtikasojen vierelle. Koivun lehtien kanssa kilpaa maatumaan.
Rauduskoivujen alle, kuumana kesäpäivänä koivun mahlasateeseen. Luonnollista ruostesuojaa saamaan.
Toukolan lehmihaan viereen, tuijotuskilpailuun. Lypsykarjasta voittoa ottamaan.
No joka tapauksessa raportti on tässä:
Tämän kertainen koeajo alkaa Tampereen Teivaalan maisemissa tai ainakin siellä suunnalla. Teivaalahan on tunnettu ennen kaikkea Matin ja Mervin kotimaisemina. Tapolan mustamakkaratuotteet ovat tälläkin foorumilla tuttuja ja omat tuntemuksetkin ovat varmasti samanlaisia kuin Matilla aikanaan ennen 1988 Oberstdorfin lentomäen hyppyä; Tästä tulee varmasti hyvä, mutta saattaahan se jäädä vasta kolmanneksikin. Mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin ihan fifty-sixty.
Hyvien ajo-ohjeiden saattelemana hyrryyttelen lavetilla pihaan ja siinähän se jo minua mulkoilee:
Vähän Väyrysen näköinen metallinhohto sininen Mersu, vuosituhannen vaihteessa linjalta putkahtanut oman aikansa tuote mikä saa vieläkin päät kääntymään. Misumagneetti ominaisuuksista en tiedä enkä usko eerolankaan tietävän. –Sen verran ukkomiehiä tässä kuitenkin ollaan.
Hetki kahvittelua ja jutustelua terassilla jonka jälkeen on aika hypätä autoon. Etäisesti avaimen näköinen muovimöykky asetetaan vähän virtalukkoa muistuttavaan paikkaan ja kääntö. Valoja syttyy kojetauluun ja ympäriinsä autoon sellainen määrä että matematiikasta aikanaan hyvin kirjoittanutkaan ei jaksa ruveta niitä laskemaan. Pienen odottelun jälkeen ei valoja näytä enää sammuvan joten on aika herättää henkiin tämän auton sydän. Starttimoottorin sitkutusta ja sitten ei mitään. Kaasua painamalla kuitenkin pystyy toteamaan että käynnissähän tämä on vaikkei mitään kuulukkaan.
Haasteet alkavat saman tien ahtaasta katoksesta peruuttamisella. Pysäköintitutkan näyttöjä on ripoteltu ympäri autoa kuin oluttölkkejä Teivaalan pelloille rankan ja urheilullisen viikonlopun jälkeen. Autolla on yllättävän helppo vekslata ahtaassa aukossa ja vieressä istuvan eerolan ilmeitä seuraamalla ei aikakaan tule pitkäksi. Pysäköintitutkan näytön muuttuessa punaiseksi ovat eerolan ajatukset todennäköisesti samanlaiset kuin katsojilla 1982 Holmenkollenin sumuisessa hornankattilassa suurmäen mestaruuskilpailussa. ”-Näkeeköhän tuo nyt yhtään mitään”.
-----jatkuu-----
katkesko vetari 
