Speksit:
Mazda MX-5
"Touring" varustetaso
1.8L 126HP 4-cyl DOCH
5-vaihteinen manuaali
käyttöönotto 1.4.2008
Väri "stormy blue"
16" vanteet
205/50-16 Yokohama Advan renkaat
JJ:
Moottoritie:
Ajo on mukavaa, mutta meluisaa. 100km/h asti meno on suhteellisen miellyttävää, siitä kovemmilla nopeuksilla alkaa tuulen suhina olemaan omissa sfääreissään. Toisaalta, 120km/h ja 150km/h ei ole juurikaan eroa. Vakaasti mennään kuitenkin joka nopeudessa. Pääpiirteittäin kuitenkin autoa ei ole tarkoitettu ainakaan saksalaisiin moottoritienopeuksiin.
Ässänväärä:
Testialustana on toiminut Saksan, Sveitsin ja Italian Alpit. Huomiot: näissä maisemissa ja näillä teillä auto pääsee todella ominaisuuksiinsa. Pienet, mutkaiset asfalttitiet ovat nautinnollisia ajaa. Auto on tunnokas, ohjaus todella täsmällinen, minkäänlaista korin värähtelyä ei ole. Pientä sveitsiläistä serpentiinitietä ajellessa suu vääntyy huomaamatta hymyyn. Tätä varten tällaiset autot ovat luotu. Jarrut ovat myöskin ajan tasalla, 10-15 asteen pudotuksista huolimatta jarrujen häipymisestä ei ollut minkäänlaista merkkiä. Kevätauringon kirkkaasti paistaessa ja lämmittäessä rättikaton edut tuli myös huomattua. Meteli moottoritienopeuksissa on helppo antaa anteeksi, ihan vain siksi että pääsee joskus harvoin katotta naatiskelemaan.
Ainoat miinukset lievästä tehottomuudesta: jyrkkää ylämäkeä (10-15 astetta) noustessa täytyy vaihde pitää nelosella, sekä kierrokset yli parin tonnin. Jos korkeutta on lähemmäs 2000m, käytännön vaihde on kolmonen. Kuitenkin suht mukavat väännöt 1.8 litraiseksi, auton keveys auttaa kummasti.
"Tavallinen" ajo:
Tämä täytyy oikeastaan arvioida huomioiden, onko katto ylhäällä vai alhaalla. Katto ylhäällä ajaessa 60-100km/h ajo tavallisella tiellä ei juurikaan poikkea tavallisella kompaktilla autolla ajamisesta, lukuunottamatta erittäin täsmällistä ohjausta.
Katto alhaalla ajettuna kuitenkin ajofiilis muuttuu, ja siihen tulee tietynlainen "vapauden" tunne. Jos sivulasit ovat ylhäällä, tuuli ottaa lähinnä hiuksiin ja niskaan. Sivulasien alhaalla ollessa vapauden tunne lisääntyy, mutta samaten lisääntyy tuulen puhina, sekä viileällä ilmalla tahtoo olla liikaa pyörteitä.
Katto sekä lasit alhaalla auto on parhaimmillaan alle 70km/h nopeuksissa, tai vaihtoehtoisesti 100km/h asti jos ilmaston lämpötila sallii (vrt. Pohjois-Italia).
Käytettävyys:
Ensimmäinen huomio on, että katto on todella helppoa laskea alas. Alaslasku on yhden käden hommaa: painetaan nappia, vedetään vipu alas, lasketaan katto, lukitaan katto ala-asentoon painamalla se paikalleen. Hommaan menee kolme sekuntia. Ylösnosto toimii myös melkein yhtä nopeasti. Jos habaa riittää, katon saa nostettua muutamassa sekunnissa paikoilleen paikoilleen istualta.
Penkit ovat hyvät, eikä selkäsärkyjä esiinny koko päivän ajonkaan jälkeen. Sivuttaistukea saisi ehkä olla hieman enemmän.
Kuskin penkin saa parempaan asentoon paremmista säädöistä johtuen.
Polkimet ovat hyvin saatavilla ja tuntuma on herkkä, mutta pidemmällä ja tasaisemmalla matkalla kaasujalka tahtoo väsyä tuen puuttumisen vuoksi. Ajoasentoa jalkojen suhteen voisi luonnehtia hieman liian urheilulliseksi pitkää matkaa ajatellen: räppäilyyn hyvä, touringiin liian jännittynyt.
Generig:
Parin sadan kilsan vaihtelevan ajolenkin jälkeen (ja useamman sadan kyydissä istumisen) voi alkaa arvostella japanialaistuotosta tarkemmin. Germaani osaa tehtä moottoritien mutta tuulen tuisketta eivät sen sijaan osaa vielä hallita. Moottoritienopeuksissa Mazda on äänekäs eikä yli 120km/h nopeuden jälkeen voi olla huomaamatta "huuto - kysymys - toisto" -sykliä joka keskusteluissa alkaa ilmetä. Normaalissa kaupunkipyörittelyssä tai edes normaaleissa nopeuksissa ko. japanialaistuotos on kuitekin ihan ookoo. Vaihteisto on hyvin täsmällällinen, keppissä on lyhyt liike ja muutenkin ajotuntuma löytyy nopeasti kuten japanialaisautoissa yleensäkin. Poikkeuksena on tosin se että tämä raapii takaa joka on kyllä vain hyvä ominaisuus.
Ulkomuoto on onnistunut vaikkakin Baijerilaishirmun, BMW:n, muotoja on jollain tapaa yritetty matkia. Keula on hieman turhankin pullea, ikään kuin jollain hillerillä joka on bodannut poskipussinsa täyteen vessapaperia. Auton koko aiheuttaa hieman päänvaivaa. Kyse on pikkuautosta niin hyvässä kuin pahassakin. Hummerin etupenkin painoinen auto on jossain tilanteessa kuin mikrokauto; taittuu juuri sinne minne käsketään. Sisätiloissa pieni koko kuitenkin tuntuu. Apukuskin paikalla voi olla, joskaan ei liian miellyttävästi. Kuskin tontti on paljon mukavampi. Istuinten sivuttaistukea on mutta näin ghetto xxxl takamuksen omaavalle istuin on pieni. Varmasti se japanialaistestikuski on tuohon jakkaraan sopivampi.
Tuhkaluukku on kireä kuin thaimaalaisella alan ammattilaisella. Parin kaverin lastit voi sisään tuupata, sitten jostain tulee jo yli. Toki auton käyttötarkoitus huomioon ottaen tilaa on melkein riittävästi. Aloittelevan golffaajan rukkanen sekä pari puumailaa sopii mukaan hyvin. Koko bäkiä joutuu jo sitten sullomaan.
Kysehän on siis rättikatto avosta. Kattomekanismi on mallia "snäck - cräkle - pop" eli "paina - väännä - riuhdo". Käytännössä lihasvoimalla toimiva kattomekanismi toimii hyvin. Mikään motorisoitu malli ei pysty ajassa samaan. Helppokin se on. Puutteena mainittakoon kuitenkin kauhukahvan uupuminen joka toki moiseen malliin voi olla vaikea sovittaa. Muuten voinen todeta, että jos joku olisi kuukausi sitten maininnut että tulen HIKOILEMAAN ilmastoidussa avoautossa, olisin pitänyt kommentoijaa ebola viruksen saastuttamana apinana. No näin kuitenkin kävi, tiedä sitten mistä se kertoo.
Tuossa noita Alppien ylityksessä käytyjä teitä käyttäessä auto on todellakin elementissään. Laite taittuu mutkiin vähintään kelvollisesti. Mikroautomaisuus tulee esiin ja vain hyvällä tavalla. Noilla jyrkillä teillä ainut puute on tehossa. Enempi saisi olla (voiko sitä koskaan olla liikaa?).
Auto on siis toistaiseksi palvellut erinomaisesti ja on tähän pikkuteiden pyörittelyyn varsin mainio laite. Edelleen vahvistuu vain käsitys siitä, että auto kuin auto tehdään tiettyä käyttötarkoistusta varten. Serpentiinejä vääntäessä on aivan päivän selvää että raskas auto ei voi olla yhtä nautinnollinen ajella kuin tälläinen paperista taiteltu origami.
Omaan normaaliin käyttötarkoitukseeni auto ei siis istu enkä sellaista olisi valmis siksi ostamaan. Kaupunkipyörittelyssä, pienillä teillä ja lämpimällä ilmalla kulkuvälinen on todella hyvä eikä valittamista siltä osin löydy.
Parit kuvat sotaratsusta:
