No niin, kuten jani jo totesi on tavarat vihdoin ja viimein päässeet määränpäähänsä.
Ja aloitamme kertomuksen kaikille niin tutuksi tulleella sävelmällä: jo joutui armas aika.
Jo joutui armas aamu, tuo tavallinen tiistai, ja auto ootti lähtöä tankattuna tottakai.
Kun kahvit vatsassa velloi, ja leivät seassa ui, johti askeleet kohti kulkinetta ja silimät sanoi: HUI.
Nyt volvon jouduin käynnistämään ja tielle sen änkeämään, nuo toiset unissaanko ajelee, kun jarrua joutuu paineleen.
Mut matka silti etenee ja määränpää lähenee, vaikka tällaisia eteen tupsahtelee
niistä onneksi ohi vielä pääsee.
Kartan ohjeiden mukaan tässä on risteys
No olihan se, 34km:n kuluttua.
Ja tässä vaiheessa totesin ajaneeni noin 37km väärää tietä
Syy moiseen oli omat ajatukseni sekä vieressä pölöttävä 7v poika, ja edessä ajava tutunoloinen yhdistelmä.
Siinä ajellessa en tullut keskittyneeksi siihen että mihinkä olimme menossa, kunhan vain matka eteni tutun auton perässä.
Ja sitten se tapahtui
se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja iski suoraan syvällisiä ajatuksia syytävään pieneen mieleeni; MIHINKÄ OLLAAN MENOSSA
Pikainen käden vieminen päässä keikkuvaan lippalakin päälle ja sen vieläkin nopeampi pyöräytys puoliympyrää, ja pala
uttaminen alkuasentoonsa, johti seuraavanlaiseen lopputulokseen: olemme ajaneet jo hyvän aikaa väärää tietä, tietä joka johtaa erääseen suomen rannikkokaupunkiin jossa lojuu satamassa, tai on lojunut, eräs suomen kuuluisin laiva joka on saanut nimensä linnusta joka syksyisin lentää pois.
EI EI, ei ole kyseessä varis, eikä edes sen merkkinen auto.
No jokatapauksessa, oli miten on mutta näin on, ja hetken pähkäiltyäni, otin ja soitin jani.H:lle ja suurella avustuksella sekä tuhannen nopeasti ajetun mutkan jälkeen aloimme olla lähellä määränpäätä.
Perille saavuttuamme aukaisin takaluukun ja sieltä paljastui
Oho väärä kuva
ja tarkemman tutkiskelun jälkeen vielä
ja sitten tongittiin lisää, niin vastaan tuli
ja viimeiseksi löytyi tällainen
siis tällainen
ja kaikki nämä jani laittoi visusti talteen, kuten kuvasta näkyy
Tosin jotakin joutui jättämään ulkopuolelle, elikkä vanhat turbot, jotka eivät kokonsa vuoksi mahtuneet, oikein minnekkään.
Ja kyllähän tuo jani sekä pikku-jani hiukka hämmästelivät nuiden turbojen kokoa, joten ne sitten kuitenkin jatkoivat matkaa.
Ja kiireestä johtuen jouduimme mekin lähtemään taas tienpäälle, jättäen janin kotopihalleen.
kun pääsimme suuremmalle tielle totesimme että taas on edessämme tuo ihmeellinen yhdistelmä
No sekin kyllä sitten selvisi että mikä se on? kun käännyimme samasta risteyksestä samaan suuntaan, no sehän oli kfor joukkojen tauko tai joku vastaava tupa ja perässä keikkui se aneetti siinä kärryssä.
Tais pojilla olla hiukka kiire jonnekkin kun painelivat menemään sellaista sopivaa marssivauhtia ettei tarvinnut miettiä ohittamista.
No meillä oli sen verran kiire ettei siinä kauheita ehtinyt jutustella, mutta kunhan aika ja sarkovagi on valmis saatamme kokea jälleen näkemisen ylitsepääsemätöntä riemua, kun näemme jossakinpäin suomea.
Mutta tavarat ovat nyt siellä minne ne olivat menossakin, ja ehkä jo viikonlopun aikana saan otettua kuvia sarkovagin edistymisestä, tavoitteena olisi tulla sillä SUUREEN mese kokoontumiseen, mutta senpä aika näyttää mitä tuleman pitää.
Ja tähän lopuksi laitan kuvan kissastamme joka ei eräänä aamuna tykännyt possumukissani olevasta kahvista, vaan päätti tulla mukille suurentelemaan ilman lupaa.