Ensin kiertelin kiiltävänmustaa autoa pilkkopimeässä ilman taskulamppua. Ei ruostepilkkua missään, ei edes tankin täyttöaukon ympärillä. Sisälläkin sama teema jatkuu: mustaa nahkaa, ja muutamaa kojelautaan ruuvattua kytkintä lukuunottamatta kaikki näyttää vakiolta - ja ennenkaikkea ehjältä. Ahtopainemittarin asteikossa alkaa punainen alue houkuttelevasti 1.3 kilosta.
Istun autoon. Penkit yllättää positiivisesti. Ihan kuin sohvalle istuisi, mutta sivullepäin ei penkissä heilu vaikka yrittäisi. Itse penkki kyllä heiluu sivuttain, kuten kymmenisen vuotta vanhojen Recaroitten kai kuuluu. Sama vika oli kaverin entisessäkin Escortissa (RS2000). Onneksi penkkien korjaus sujuu siltä jo rutiinilla, verhoilut pois ja mikkiliimaa sinne tänne pari metriä, niin on parempi kuin uusi.
Istuin ensin jonkin aikaa repsikan penkillä, mutta valehtelen teille että lähdin heti itse ajamaan. Uskokaa siis. Pakoputki on joku kaupasta ostettu kolmen tuuman ränni yhdellä vaimentajalla - matka-ajo on melko bassovoittoista ilman subbariakin. Dumppi on vaihdettu vakiosta ilmanputsariin puhisevasta ulkoilmaan suhahtelevaksi, ja ruuvattu vähän niinkuin "show-asentoon". Ahtopainetta -0.5bar ja suhisee kun kaasun nostaa.
Vaan ei kai tällaista autoa ole sitä varten tehty, että kaasua nostellaan? Sähköinen hukkaportinohjausventtiilikin on pelistä pois, ja aina auki. Ykköstä silimään, ja kaasu pohjaan. 0,0005 sekunnissa vauhtia on 60km/h, ahtopaine- ja kierrostenrajoittimet yksissä tuumin saavat minut melkein lyömään pääni rattiin. Okei, otetaanpa rauhallisemmin sitten.
Matka jatkuu keskustasta isommalle tielle, ja kiihdyttelen rauhallisesti 60-70km/h tienoille. Tarkkailen koko ajan nopeusmittaria, tällä autolla luulisi olevan melko helppoa saada ylinopeussakot.
Maltoin mieleni noin kuusitoista sekuntia, jona aikana totesin auton menevän suoraan kuin juna. Penkillä on mukava istua, ajoasento on juuri hyvä, ratti on sopivan löysä.... Melkein nukahdin, mutta pellin alla piilevä naurettavan iso turbo sai minut "jotenkin" ajattelemaan muutakin kuin nukkumista.
Seuraavasta ei ole oikein muistikuvia, numerot unohtuu.
Ylämäki tulee, ja kierroksia koneessa noin 2000. Nopeusrajoitus vaihtuu 80:iin. Painan kaasun pohjaan, vaikutus on suunnilleen sama kuin diesel-golfissa. Kiihtyy hitaasti, mutta kiihtyy kuitenkin. Kierrokset nousee vähitellen 2500rpm paremmalle puolelle, ahtopainemittarin neula kiipeää puolikkaan ilmakehän verran plussan puolelle. Meno alkaa maittaa jo ihan kohtalaisesti, muttei missään nimessä sanomisen arvoisen nopeasti. Siinä vaiheessa kun kierrokset nousevat 3000rpm kohdalle, niin 3500rpm...4000rpm...5000rpm. 
Selkänojan tarkoitus autossa selvisi. Varovasti vilkaisin ahtopainemittaria, ennen kuin oli jo jarrutettava (risteyksen takia ), siellä 1.3 kilon tuntumassa neula oli tiiviisti.Käännyin risteyksestä suljetulle alueelle, ja kokeilin pari kertaa miten Foortti käyttäytyy luistossa. Sen verran kallis auto kuitenkin että vaihde oli tiukasti ykkösellä, ja luistot haettiin kaasua nostamalla, ei painamalla. Auto tuli välillä aivan poikittain, mutta kertaakaan ei tullut mieleen etteikö se olisi hanskassa... Paitsi kaverille, joka sanoi että annahan olla leikkimättä.
Mutta ajo-ominaisuuksia voipi kehua liukkalla kelilläkin erittäin hyviksi.Paikaltaan lähtö liukkaalla tuottaa korviin jotenkin aina niin mukavan äänen, ja tuntuu että Foorttikin tykkää, tai ainakin konehuoneesta kuuluu kaljapullojen avaamisen ääntä sekä iloista kikatusta ja hihitystä, pakoputki tosin elää jo krapulapäivää kierrostenrajoittimen kanssa.
Joo... Kumpikohan on enemmän innoissaan.. Perkkis kun osti auton, vai minä kun pääsin sillä ajamaan.
