Tarinamme alkaa 2005 keväällä. Vaimo sanoo että kun muutetaan kauemmas asumaan niin pitää hankkia auto. Eihän perheessä ole kuin yksi 2-vuotias lapsi ja toinen muksu syntyy heinäkuussa. Ja nyt jo auto? Työmatkakin muuton jälkeen vain 7km ja tarhaan kotiovelta 3km. Eikä matkaa pääse yhdellä bussilla kumpaankaan suuntaan.
No, autoa hankkimaan. Rahaa autoon ei ollut laittaa kuin sellainen 10 kiloeukkua. Ja vaimo tahtoo "tuoreen" auton, tarkoittaen että ikä pitää olla selvästi alle 10v. Eli ei ole auto dieseli, ei automaattivaihteinen eikä mersu. Masentaa jo valmiiksi, mutta tuolloin olen vielä nuori ja sinisilmäinen. Mitäpä minä autoista tiedän? Isäukolla on ollut aina mersu ja siihen olen tottunut. Automerkkien välisistä eroista en tajua mitään ja tekniikasta vielä vähemmän. Mutta sen tiedän että autossa pitää olla kunnon sisätilat että turvaistuimen saa mahtumaan, sen on appiukon VW Bora opettanut. No, koeajolle.
Löytyipä kaupasta Renault Laguna 1.8 Break. Tummanpunainen ja varsin hyväkuntoinen. Moottori vaihdettu uuteen takuun piiriin 50tkm kohdalla. Syy hautautuu historian hämäriin koska autolla on ollut kolme
omistajaa. Mutta sehän on vain hyvä uutinen. Mittarissa 121tkm, eli jakopään hihnallakaan ei ole kiire vielä pariin vuoteen. Verraten juuri aiemmin ajamaani Ford Mondeo 1.6:een, tämä lähtee liikennevaloista kuin raketti. Ja onhan tässä ilmastointi jota minä tajuan vaatia vaikka vaimo ei. Tiemelu tuntuu kohtuulliselta kun vertaa isäukon vm.-82 w123:een 240D:hen. Tinkaan hinnan tasan siihen kymppätonniin ja auto vaihtaa omistajaa. Lupaamme hakea auton huomenna kun se on siistitty, se oli juuri saapunut kauppaan. Vaimo on sitä mieltä että tuli kaupat liian vähällä miettimisellä mutta minä vakuutan että auto oli hyvä ostos huomioiden iän, kunnon ja nuoren moottorin. Haen auton seuraavana päivänä ja koska kello on puolilla päivin, ajan työpaikalle ja illalla tarhan kautta kotiin. Kotipihassa huomaan että auton tuulilasissa on halkeama alareunassa, suuntana lasin yläreuna. Kiroan kun en tajunnut katsoa auton kuntoa uudestaan, eilen tuota halkeamaa EI ollut ja tänään ei ole tullut kiviä lasiin, eli autokaupassa ovat sen rikkoneet ja minä maksan laskun. Seuraavana päivänä ajan takaisin autokauppaan.
Jatkuu...
mutta koska en voi todistaa että lasi oli ehjä toissapäivänä eikä hän voi todistaa että se olisi ollut rikki, niin päädytään lopulta konsensukseen että kun halkeama ei kerran ole kuin jotakin 5cm lasin alalaidasta, niin autokauppa maksaa porauksen ja toivotaan että ongelma katoaa. Ajan auton samoin tein lasimestarille ja sitten kotiin.
) Muija lähtee hakemaan auton (kyllä, minä valitsin naisen joka osaa laittaa auton talliin ja ottaa sen tallista). Sitten vaimo saapuu takaisin (ilman autoa) ja toteaa värisevällä äänellä: "Se ei käynnisty."
, olihan siinä etupeltiä niin paljon rutussa että halvemmaksi tuli antaa kaskon bonuksien pudota kuin maksaa itse korjaus. Ja eturenkaat aurasi aika kauniisti.
)
...lypsyjakkara. Korjaamolla arvelivat että voipihan se johtua siitäkin, mutta yleensä pallonivel ei kyllä iskusta löysty, eli kulumista mikä kulumista. No, rahaa tiskiin ja auto kotiin. Kesäkausikin oli jo tulossa. Ja vapun alla pääsikin sitten vaihtamaan kesärenkaat alle.
