
Mietitäämpäs välillä hermona sitä, mikä oli ennen paremmin ja mikä huonommin?




Pari esimerkkiä:
W116:n mualimanlopun alipainelämmönsäädöstä päästiin W126:ssa eroon, samalla tehtiin eräs maailman tunnetuimmista arvostetuimmista edustusautomalleista. Kaikki tunnistavat W126:n presidenttien ja johtajien ajopeliksi, samaa ei voi sanoa vaikkapa W220:sta. Itse sotken W202:n ja W140, en erota niitä toisistaan vasta kuin kohdattaessa.


Eli malleista ei enää erota niin selvästi kuka on rahamies ja kuka ajaa vanhalla taksinreuhkalla.

Kun siirryttiin W115:stä W123:n moni asia parani:
-Käynnistyvyys
-Sumuvalot
-Lämmityslaitteen käyttöliittymä
Jne. Muotoilussa taas otettiin WOIMAKKAASTI takapakkia.

Ennen mersua pidettiin tolokun eläjien ja rahamiesten autona, nyt meille ilkutaan ruosteesta ja kaikesta mahdollisesta.

En siis väitä, että mersu on ainoa statustaan ja laatuaan menettänyt merkki, mutta aikalailla vähemmän ne nuo Suomi24:n neropatit Avensis-miehille kuittailee?

JK: Ensimmäinen merkki maailmanlopun saapumisesta on W126 ässään ympätty ylimääräinen vikaherkkä ja joutava tekniikka:
-Luistonesto, ansaitsisi kirvestä.
-Konehuoneen alipaine- ja piuhahässäkkä: täysin turhaa, tahtoo kärjellisen virranjakajan ja normaalisti reiskaavan auton. Turvallisuudesta, kulutuksesta jne. on ihan turha ruveta minulle viisastelemaan, olenhan maailman paras kuljettaja jolla on varaa ostaa bensaa.

Jotta silleen. Uusi tekniikka haisee. Perusasiat, ajaton ja klassinen muotoilu kunniaan. Tahdon ajaa p*niksenjatkeella, en vika-alttiilla ruostepommilla jolle kaikki nauravat.

Paketti jolla pärjäisin:
W126 560SEL ilman ainuttakaan "lisävarustetta". Ilmastointi saisi olla, kaikki muu on joutavaa. Korimalli viruttaa kikulia enemmän kuin sata ERG-venttiiliä ja tasonsäätöä yhteensä. Kone kaasarilla ja kärjellisellä jakajalla, pois ruiskut ja muu joutava kiusa.

No? Saadaanko aikaan keskustelua?
