).Kyse on huonosti sulkeutuvasta konepellistä, joka helposti "ampuu takaisin" eli pellin koukut eivät saa otetta vastakappaleista. Joissain tapauksissa kyse voi myös olla ajan mittaan kohdiltaan menneistä säädöistä.
Tavallisempaa on kuitenkin kuivuus ja joskus vaikeasi havaittava smegma koukuissa. Niiden yläosaan sittaantuu hissukseen kaikenlaista pien, tiepölyn ja joskus myös öljyn sekoitusta. Tämä mörjä lisää kiinnityskoukun paksuutta yläreunasta siten, että jos säädön toleranssi vastakappaleelle on millin osien luokkaa, kappale ei enää niin helposti kierry koukun ympäri. Tätä edesauttaa myös lika vastakappaleen pinnoilla ja yleinen voitelun vähyys.
Tuolloin Mersun konepellinsulkemisohje ei enää päde (tipauta pelti vapaasti liikeradan puolivälistä kiinni), vaan se ponnahtaa takaisin ja jää tuulihakaan. Siinä sitten paukutellaan peltiä kiinni pää punaisena paikallisella TB:llä pissapojan täytön jälkeen
Painamalla koukkujen kohdalta pellin tosin saa paremmin kiinni, mutta tarpeeksi sontaiset komponentit eivät tahdo saada otetta silloinkaan.Nuo kun putsaa ja voitelee, niin pelti suorastaan imaisee itsensä kiinni.
