Ässäkuume on vaivannut minua jo useamman vuoden ajan, ensin W126:n ja myöhemmin W140:n muodossa. Menneenä kesänä se pääsi jo niin pahaksi, että piti ihan tosissaan alkaa etsimään lääkettä vaivaan.
Alunperin oli tarkoituksena etsiä 1994 tai uudempi S 500 Lang. Dieseliä en harkinnut kovinkaan vakavissani minun vähäisien ajokilometrien takia, enkä myöskään sen vuoksi, että mallin tulisi olla ainoastaan 300-koneella varustettu. Kyseinen mallihan on kohtalaisen harvinainen, ja vähän ajetun hyväkuntoisen yksilön löytäminen voi olla hankalaa.
Kuitenkin tässä elokuun lopussa satuin näkemään netti-ilmoituksen tuossa rajan takana Ruotsissa myynnissä olevasta vuoden 1997 S300 Turbodieselistä. Autosta oli ilmoituksessa vain yksi kuva, eikä muuta tietoa kuin ajokilometrit ja sähköpostiosoite. Heti piti laittaa mailia autosta ja sopia koeajosta.
Myyjäksi osoittautui reilu kolmikymppinen mies, joka oli saanut 90-vuotiaalta isoisältään tehtäväksi myydä Ässä pois, kun vaari ei enää pysty ajamaan.
Auto osoittautui ihan perus käyttökunnossa olevaksi peliksi. Pientä kulumaa siellä täällä oli havaittavissa, ei pappa paljoa ollut autoa siivoillut tai muutenkaan hoitanut. Plussaa oli se, että huoltokirja oli tallessa, ja sitä vilkuillessani huomasin, että kaikki 185tkm on ihan oikeasti taulussa. Viimeisenä viitenä vuotena autolla ei ollut juuri ajettu, ihan pari-kolmekymmentä tuhatta.
Auto on alkuperäinen Ruotsi-auto, Norrbottenissa koko ikänsä viettänyt. Ei alustassa korroosio vaivaa, ja muutenkin maalipinta on kohtuu hyvässä kunnossa. Vaaleanharmaa nahkasisustus on vähän paskoittunut, koneyrittäjäperheessä kun auto on ollut. Nahkasisustuksen hoito onkin edessä ensi kesänä.
Autoon ei ole ladattu kaikkia lisävarusteita, vaan kaikki tarpeelliset löytyvät. Jo kattavien vakiovarusteiden lisäksi löytyy nahkasisustus, imuovet, sähköpenkit ja -ratti. Alkuperäiset työkalut ovat tallessa, sekä auton mukana tulleet kesä-aluvanteet ja talvirenkaissa peltivanteet ufo-kapselein.
Alustassa on jo hieman väljää havaittavissa, etupäästä kuuluu vähän kolinaa ja ajossa tuntuu, että nivelissäkin on vähän väljää. Alusta lienee vielä alkuperäisillä osilla. Täydellinen puslaremontti onkin edessä, kunhan kiireet helpoittavat.
Nyt kolmentuhannen kilometrin jälkeen olen ollut autoon todella tyytyväinen. Tekniikka pelaa ja muutenkin käy ja kukkuu hyvin. Matka-ajo on todella nautittavaa ja hiljaista. Auton alkuperäinen radio oli vaihdettu Luulajan mersuliikkeessä Clarionin soittimeen, itsehän tietysti vaihdoin sen wanhaan luotettavaan Becker Mexicoon joka on palvellut jo useassa aikaisemmassa autossa. Huomionarvoista on se, että ajonopeuden mukaan säätyvä äänenvoimakkuus piti kytkeä kokonaan pois käytöstä, kun tuntuu että radio menee alhaisimmallakin herkkyydellä liian isolle.
Tässäpä on sitten muutamia kuvia autosta. Pahoittelen syvästi auton likaista ulkoasua, en ole ehtinyt tänä viikonloppuna pesemään.
EDIT: Uudet kuvat löytyvät tuolta edestäpäin.
